(Reiskan ikä:   6½ kk)

Viime päivinä meillä on ollut vähän taukoa treeneistä, mutta tuossa välissä on tehty parit ruututreenit ja harjoiteltu perusasentoa ja kontaktia.

Ostin vast'ikään myös uuden kunnollisen, jykevän puisen noutokapulan Reiskalle, sekä noita ruutumerkkejä  kahdenlaisia: lasten leluosastolta Prismasta yhdet muoviset punaiset tötsät, sekä toiset Tiimarista, kartion muotoisia savisisia (oikeasti kukkaruukkuja). On hyvä, että koira tottuu erilaisiin ja vähän eri värisiin ruutumerkkeihin.

Kapulan pitelyä istuma-asennossa on nyt harjoiteltu pariin kertaan ihan erikseen. Nyt olen tämän, ehkä koiralle hiukan tylsän harjoituksen, uskaltanut jo ottaa treeniohjelmaan, kun olen saanut Reiskan tykkäämään kapulasta. Suunnittelin niin, että aluksi tosiaan tein noita noudon alkeisharjoituksia ihan heittelmällä kapulaa saadakseni koiralle kapulan näkemisestä iloisen asian - vaikka niin ei siis yleensä nykyään suositella tehtäväksi. Kapulan heittely alkuharjoituksissa johtaa monesti tiettyihin ongelmiin noutoliikkeen kanssa, kuten kapulan pureskeluun, jota voi olla sitten myöhemmin vaikea kitkeä pois. Nykyäänhän suositellaan, että kapulaa ei tosiaan heiteltäisi ollenkaan, ennen kuin noudon eri osaset on opetettu paloina, ja koira hallitsee ne (siis kapulan pitely ohjaajan edessä, kapulan kantaminen suussa, kapulan irrotus käskystä, kapulan tuominen ohjaajalle pienen matkan päästä luoksetulona, jne). Kapulan jahtaaminen nostaa koiran saalisvietille, jolloin se rotu- ja yksilökohtaisesta viettivoimakkuudesta riippuen monesti alkaa esim. viskellä ja pureskella innoissaan kapulaa sitä noutaessaan.

Tibben kohdalla olen uskaltanut ottaa tuota heittelyä mukaan jo noudon alkeisharjoituksiin, koska kyseessä ei ole kovin viettivoimainen rotu  - toki tibbelläkin sopivasti sitä saalisviettiä löytyy, lähteehän se jahtaamaan liikkuvia esineitä, palloa, keppiä ja vaikkapa pakenevia lintuja maassa. Kapulan heittelyllä olen katsonut olevan omien koirieni kohdalla enemmän myönteistä vaikutusta kuin niitä haittoja, eli koira oppii alusta asti pitämään noutoa ja kapulan kanssa harjoittelua iloisena ja hauskana asiana. Pureskelusta ei ole tullut tiibetinterriereideni kohdalla ongelmaa ainakaan toistaiseksi, ne kun yleensä sitten asian opittuaan keskittyvät tekemään vain sitä pyydettyä asiaa, eivätkä käy turhaan kierroksilla, kuten monen muun "viettivoimaisemman" rodun kohdalla voisi olla innostavassa treenissä.

Kapulan pitely onnistuu siis nyt yllättävän hyvin, tein pari ensimmäistä harjoitusta runsailla toistoilla ja naksua apuna käyttäen. Reiska tuntui hoksaavan jutun nopeasti, eli että kapulan pudottaminen on huono juttu ja sen piteleminen se, mistä kehutaan ja palkitaan. Kun tämä alkaa sujua, olen ajatellut ottaa luoksetuloja kapula suussa. Nyt pitäisi vain päättää, että millä tavalla tulen Reiskan kanssa noudon loppujen lopuksi ottamaan, eli tulisiko koira eteeni kapula suussa vai suoraan sivulle... Tähän asti olen ollut tuon jälkimmäisen kannalla, silloin ei tarvitsisi erikseen opettaa edessäistumista ja edessä olevaa oikeaa paikkaa koiralle - pääsisi ikään kuin yhden vaiheen vähemmällä. ;)