(Seuraava teksti on julkaistu myös Tiibetinterrierit-lehdessä 1/ 2010.)

"Jotkut ehkä muistavatkin, että asetin viime vuonna tavoitteita Reiskan TOKO-kisavuodelle 2009. Vuoden aikana ehdimme käydä vaihtelevalla menestyksellä yhteensä neljässä avoimen luokan tottelevaisuuskokeessa. Reiskallahan olisi jo oikeus kilpailla TOKO:n voittajaluokassa (tähän kun oikeuttaa jo yksi I-tulos eli yli 160 p. tulos avoimesta luokasta), mutta olen halunnut nyt kuitenkin yrittää saada – ennen voittajaluokkaan kilpailemaan siirtymistä – ns. koulutustunnuksen avoimesta luokasta. Koulutustunnus on titteli TK2 sekä hopeinen mitali kaulapantaan, ja tähän vaaditaan kolme I-tulosta avoimesta luokasta.

 

Alkuvuosi sujui mallikkaasti. Kaikki näytti menevän suunnitelmien mukaan: heti vuoden ensimmäisessä kisassamme maaliskuussa saimme ykköstuloksen avoimesta luokasta, 165,5 pistettä. Toukokuussa meni vieläkin paremmin, kun Reiska voitti komeasti avoimen luokan kisan saaden kunniapalkinnon ja 181,5 pistettä, joka oikeutti I-tulokseen. Suuren urheilujuhlan tuntua oli ilmassa. Ajattelin tällöin, että "helppo nakki, vielä yksi I-tulos ja sitten on avoimen luokan koulutustunnus taskussa". Mutta eipäs sitten ihan näin leikiten sujunutkaan enää siitä eteenpäin.

 

Kilpailimme kesäkuussa ja syyskuussa vielä kaksi avoimen luokan kisaa, joista tuloksena AVO III ja AVO II. Kesäkuun tulos erityisesti harmitti, koska edellinen kisa oli mennyt niin loistavasti, että ajattelin että nyt ollaan vihdoin päästy sille tasolle minne on pyrittykin, eli että koira toimii kuin ajatus... Ihan kelposuorituksia nuokin kisat olivat, pistemäärät niistä 126 ja 148 p, mutta itselläni aina kovasti harmittaa, ellei ykköstulosta tule.

 

Syyskuun kilpailun jälkeen päätin, että nyt pidetään tarpeeksi pitkä tauko kisaamisesta, jotta Reiska ehtisi unohtaa aiemmat kisakokemukset. Monesti kun on niin, että mitä useampi kisa menee perän jälkeen ei-toivotusti, niin sitä vaikeampi on nousta takaisin onnistumisten putkeen. Siis näin ainakin tibben kanssa, tai koiran, joka on tarkka siitä, että saa toivomansa palkan (esim. herkkupalan) jokaisesta suorituksesta. TOKO-kokeissahan ei koiraa saa palkita makupalalla tai lelulla vaan ainoastaan hillitysti kehuen osasuoritusten välillä, mikä onkin monen tiibetinterrierin kohdalla suurin kompastuskivi kisaamista ajatellen. Tibbet kun oppivat nopeasti, että kisoissa ei kannata mitään tehdä, kun "mamma ei kuitenkaan mitään nameja anna". Usein on nähty sitäkin, että tibbe lähtee huitelemaan omistajan tavoittamattomiin kesken kisasuorituksen tai kirmaa hulvattomasti ympäri kehää käskyjen kaikuessa kuuroille korville, kun se tajuaa, että kisoissa ei emännällä sen tekemisiin ole kauheasti mahdollisuuksia puuttua.

 

Kahdessa viimeisessä kilpailussamme oli molemmissa kokolailla sama ongelma. Ensimmäiset 3-4 osasuoritusta (paikallamakuu, seuraaminen, maahanmeno) menivät ihan hyvin, ja sitten Reiska selvästi jotenkin hämmentyi, kun huomasi että ei saakaan kehässä palkaksi muuta kuin kehuja. Oikein saattoi nähdä, miten Reiskan päässä raksutti kymmenittäin ällistyneitä kysymyksiä: "Siis häh ? Mitä tuo mamma oikein haluaa että teen ? Mitäköhän tein väärin kun en saanutkaan lihapullaa... ? Auttaisikohan, jos nyt vähän HAUKAHTAISIN niin tuo mamma heräisi ja muistaisi antaa minulle namin hyvästä työstä ?"  

 

Reiskasta on tullut luonteeltaan etenkin nyt 2-3 –vuotiaana hyvinkin rauhallinen, mikä on tietyllä tapaa TOKO:ssa etu, toisaalta taas juuri tämä rauhallisuus voi vaikeuttaa menestymistä. Reiska on näet pennusta asti ollut luonteeltaan enemmänkin mietiskelijä kuin koheltaja. Monesti se saattaa vain tuijotella kaukaisuuteen ja pohdiskella syntyjä syviä. Se myöskin tosiaan MIETTII erikseen jokaisen käskyn kohdalla, kannattaako kyseistä käskyä todella noudattaa, ja usein juurikin tämä piirre on osoittautunut kilpailuissa kohtalokkaaksi. Reiska kun saattaa istuksia käskyn mielekkyyttä pohdiskellen useita sekunteja tai minuutteja liikahtamatta, ja ehkä sitten TOISELLA tai kolmannella käskyllä tulee siihen tulokseen, että "Ok, kyllä tuo emäntä näköjään tarkoittaa että minun tosiaan pitää mennä maahan. No mennäänpä sitten, tsuubi-duubi-duu..."  

Muutenkin Reiskan elämänasenne on erittäin rento ja stressivapaa. -Jos koiralle pitäisi valita tunnusmusiikki, niin Reiskan tunnari olisi ehdottomasti reggaeta tai sitten jotakin uneliasta jazz-musiikkia. Reiska nauttii suuresti kotisohvalla makoilusta ja nukkuu mieluiten yöt pää tyynyllä vieressäni. Yleensä vain viehkeät tyttökoirat sekä lempilelun näkeminen tai ruokakupin kolina saavat liikettä tämän herraskoiran töppösiin.

 

Tulevan vuoden tavoitteet riippuvat nyt aika paljon siitä, saanko Reiskalle vielä kisamotivaation takaisin. Asiaa on koitettu työstää ja olen koettanut ongelmaa aktiivisesti ratkoa, mutta edistymistä tapahtuu tällä hetkellä varsin hitaasti. Tosiaan kun usean toko-liikkeen suorittaminen ilman palkkaa perän jälkeen on Reiskalle jotenkin ihan käsittämätön juttu, siis kyllähän jokainen vähänkään fiksumpi koira tajuaa, että ei ilman kohtuullista korvausta kannata turhan päiten töitä paiskia... Olemme nyt sitten harjoittelussa laittaneet painopistettä siihen, että tehtäisiin useampi liike mahdollisimman korkealla motivaatiolla perän jälkeen, mutta tämä on ihan treenitilanteissakin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta haastetta nyt ainakin piisaa. ;)

 

 Kovin montaa "turhaa" kisaa ei fiksun tibben kanssa ole varaa käydä, joten pitää nyt harkita, milloin on oikea aika ilmoittaa Reiska vielä ehkä yksiin avoimen luokan kisoihin. Unelmana kuitenkin olisi edelleenkin se TK2-koulutustunnus saada. "

 

Agilitykisoihin matkalla pyörällä, vaunussa 3/ 2009 syntynyt mudi-poika Miska