Päivittelen nyt sitten samalla kertaa vuosien 2009-2010 Reiskan treenikuulumiset agilityn ja TOKO:n osalta. Vuodesta 2009 ks. yst edellinen teksti tässä blogissa. Vuoden 2009 loppuun lisättäköön, että käytiin syksyllä 2009 kolmessa virallisessa agility-kisassa, jotka menivät minun omiin taitoihini nähden tosi hyvin, eli sijoituttiin kahdessa kisassa 4. ja 5. sijalle, ja yhdestä kisasta tuli hylsy (syynä se että unohdin esteiden ratajärjestyksen, koira kyllä olisi mennyt jos sitä vain osaisi ohjata, mutta tästähän agilityssä juuri on kyse).

2010 kisattiin Reiskan kanssa vain kaksi kertaa TOKO:ssa (avoin luokka AVO). Loppuvuodesta 2009 oli ilmennyt ongelmia Reiskan kilpailumotivaatiossa, eli oli vaikeuksia saada Reiska tekemään ilman palkkaa kaikki liikkeet peränjälkeen kisoissa. Sen takia halusin pitää reilun tauon kilpailemisesta, toivoin että Reiska unohtaisi aiemmat kisakokemukset eli että kisoissa "on turha rehkiä, kun ei siellä kuitenkaan nameja saa".

Pettymys olikin suuri, kun sitten lopulta elokuussa 2010 uskaltauduin TOKO-kisoihin lähes vuoden kilpailutauon jälkeen: Tuloksena oli uramme ensimmäinen alle 100 pisteen suoritus, eikä tullut siis palkintoa (I, II tai III-tulosta) ollenkaan. Pari liikettä meni nollille, ja yhteispisteet jäivät 96:een. Kisa alkoi tuttuun tapaan lupaavasti, vapaana seuraamisesta tuli 9, ja maahanmeno ja paikallamakuukin meni OK, mutta sitten tibbeherra päätti, että "tämä oli nyt tässä, mitähän tuo emäntä oikein tahtoo kun ei kehu eikä palkkaa minua mistään..."  Luoksetulo meni muistaakseni vielä ok , mutta liikkeestä seisominen sekä vapaahyppy menivät nollille. Jälleen kerran vannoin, että tämä oli sitten viimeinen kisa. Mutta niin kuin usein ennenkin, niin se tunne kyllä menee ohi, ja lopulta innostus jatkaa harrastusta palaa takaisin. ;) Kun ei voi luovuttaa liian helposti, se ei vain sovi luonnolleni. Taidan olla tässä yhtä jääräpäinen kuin tiibetinterrieri pahimmillaan ja parhaimmillaan. Eli aina se ratkaisu jostain löytyy kun tarpeeksi jaksaa sitä etsiä ja uskoa itseensä ! :)

Niinpä tälläkin kertaa. Aika vähin odotuksin, mutta kovasti harjoitelleena palasimme itsenäisyyspäivänä 6.12.2010 kisakehiin Avoimeen luokkaan. Se oli luminen joulukuun päivä, ajokeli oli hurja kun aamuvarhaisella huristelimme Reiskan kanssa jännittyneinä Hyvinkään Salpakankaalle. Tuomarina oli Harri Laisi, joka onkin ollut monessa kisassa missä olemme olleet aiemminkin. (Nyt taisi tunnistaa Reiskan tiibetinterrieriksi (toisin kuin edelliskerralla), kun sen karva alkaa olla taas pitkä; minähän leikkasi Reiskan turkin trimmaajalla aivan lyhyeksi kesällä 2009).

Kisa oli parkkihallissa, ja sitä silmällä pitäen oli suuri hyöty siitä, että oltiin käyty pari kolme kertaa viimeisten viikkojen aikana Koirakoulu Kompassin TOKO-kisa-Valmennusryhmässä. Kuitenkin sisätiloissa treenaamisessa on koiran kannalta monia erilaisia häiriöitä verrattuna ulkosalla harjoitteluun. Esimerkiksi kaiku. Ja toinen asia mihin olin tällä kertaa ihan tosissaan panostanut, oli se, että oli harjoiteltu eri liikkeitä siten, että meillä oli joku "liikkeenohjaajana" eli antoi käskyjä "liikkeelle mars", "liike seis", "käsky" jne. Olin huomannut aiemmissa kisoissa, että seurauksena siitä, että harjoittelimme pelkästään itsekseen eikä ikinä ohjatuissa treeneissä alkoi olla se, että Reiska jäi kisoissa sitten ihmettelemään kun liikkeenohjaaja huutelee niitä ohjeita. Reiska saattoi esim. jäädä tuijottelemaan mietteissään liikkeenohjaajaa joka sanoi minulle ohjeita, eikä sen vuoksi keskittynyt kuuntelemaan mitä minä huutelin.

Riemulla ei ollut rajoja, kun sitten saatiin tästä Hyvinkään kisasta yli 160 pistettä ja unelmamme toteutui: Saimme koulutustunnuksen TK 2 ja hopeisen mitalin. :) Tämä lämmittää suuresti mieltäni, sillä sen tietää että tiibetinterrierin kanssa tämmöinen saavutus ei ole ihan hirmuisen helppo. Haastetta piisaa ja nyt olen onnellinen, että en luovuttanut vaikka välillä jo alkoi näyttää siltä, että Reiskan kisamotivaatio on laskenut liikaa.

Nyt olemme sitten alkuvuodesta 2011 aloitelleet entistä suuremmalla innolla Voittajaluokan liikkeiden harjoittelua. Voittajaluokka TOKO:ssa on jo huomattavasti haastavampi kuin aiemmat kaksi luokkaa. Ja Erikoisvoittajaluokka sitten on kyllä jo erikoisen haastava, enkä edes uskalla haaveilla sinne pääsemisestä. Mutta nyt on ajatuksena, että ehkä v. 2011 kisattaisiin ainakin kerran Voittajaluokassa, ehkä ensi syksynä. Tavoitteena olisi JOSKUS saada JOKU tulos Voittajaluokasta, elikkä pisteitä yli 200p/300 p. Jo kolmostulos voittajasta olisi valtaisa erävoitto meille. Mutta sinne on vielä piiiitkä matka... :)

AGILITYSTÄ:

Sen verran tästäkin lajista mainittakoon, että tosiaan emme 2010 kisanneet ollenkaan Reiskan kanssa. Osaksi siitä syystä, että tiettyjen esteen viimeistelyn halusin tehdä kunnolla loppuun ennen seuraavaa kisakertaa. Osittain myös siksi, että en ole niin hirveän innokas kilpailemaan ylipäätänsä, eli kilpaileminen on minulle sellainen juttu, mitä tehdään sitten kun asiat osataan kunnolla ja voidaan harvakseltaan käydä koittamassa, minne asti omat taidot riittävät. Ja siitä saa sitten aina lisää motivaatiota harrastaa.

Suuri urakka meillä oli v 2010 siinä, että olen joutunut Reiskalle alusta asti opettamaan kontaktiesteiden kontaktikosketukset (koska olin ne tietämättömyyttäni ja ilman mitään agilityohjausta omatoimisesti harjoitellen) jättänyt kokonaa opettamatta koiralle (eli se meni aiemmin puomin, A:n ja keinun läpijuoksuina ilman pysähdyksiä ja varmistuksia kontaktialueille). Toinen mitä on pitänyt ja edelleen pitää harjoitella on se, että pujotteluun (keppeihin) saataisiin Reiskalle enemmän eteenpäinsuuntautuvaa liikettä, koska olen sen opettanut kädellä näyttäen pujottelemaan, niin luonnolisesti se pyrkii olemaan aika "kiinni" minussa edelleen keppien aikana, kun ideaali olisi se, että koira itsenäisesti suorittaa kepit ja sen nenä osoittaa eteenpäin eli menosuuntaan.

Tilanne tällä hetkellä tammikuussa 2011 on se, että kontaktit menevät nyt 95%:sti täysin oikeaoppisesti, ja kepeissä on tapahtunut suurta edistystä, eli Reiska osaa mennä ne vauhdilla ja suunnaten liikkeen ja katseensa kokonaan eteenpäin. Aina se ei mene niin nopeasti, mutta n. 50% kerroista sujuu oikein mallikkaasti. Tätä on saatu treenattua laittamalla n. 2-3 m päähän keppien lopusta palkka, eli koiran liike suuntautuu kohti edessä olevaa palkkaa (namipurkki) eikä se katsele minua tai kättäni palkinnon toivossa.

Tarkoitus olisi palata kisa-areenoille agilityssäkin tänä keväänä / alkukesästä. Treenailemme tällä hetkellä City-Belgien ohjatuissa treeneissä, jotka ovat olleet erinomaisen hyödyllisiä ja minulle itselleni myös melko haastavia toisinaan. Osa kerroista on Juvanmalmin Sporttikoirahallilla ja välillä on oltu Kivistössä Agility-Akatemian tiloissa. Ojangon kenttä (kuulumme myös HSKH:n) on valitettavasti lumikinosten peittämänä, eikä sinne omatoimisiin harjoituksiin ole menemistä varmasti ennen huhti-toukokuuta. Sama koskee CB:n Lintuvaaran kenttää, jossa olisi muuten mahdollista käydä itse treenailemassa.

Nyt ei siis muuta kuin kilpailulisenssiä vuodelle 2011 ostamaan! ;)